Sosialidemokraateille tärkeää:

  • Työ
  • Oikeudenmukaisuus
  • Heikoista huolehtiminen
  • Rauha ja solidaarisuus

Tutustu politiikkamme aakkosiin

07.11.2009

Puheenjohtaja Maaskolan puhe piirikokouksessa

Hyvät toverit, elämme taloudellisesti erittäin vaikeita aikoja. Kuulemme päivittäin uutisia lomautuksista ja irtisanomisista.

Ihmisten epävarmuus oman tulevaisuutensa suhteen on suuri.

Työttömyys on tällä hetkellä Varsinais-Suomessa vuoden 2004 tasolla, mikä tarkoittaa runsasta 20 000 työtöntä. Tulevaisuus on vielä epävarma, muuta pahimmassa tapauksessa edessä on edellisen laman syvin vaihe eli noin 50 000 työtöntä. Pahimmat työttömyysprosentit ovat Turussa ja Salossa. Uusikaupunki, Somero ja Loimaa ovat lähellä niiden tasoa. Nuorten työttömien määrä on noussut nopeasti ja luvut ovat tällä hetkellä Loimaan ja Salon seuduilla 1990-luvun lopun tasolla.

Telakkateollisuuden työllisyystilanne on heikentynyt nopeasti. Tällä hetkellä noin 1 500 henkilöä on lomautettuna ja lomautettujen määrä nousee ensi vuoden syksyllä jopa 15 000 henkilöön, jollei uusia tilauksia saada. Tässä tapauksessa joudutaan Turun seutukunta todennäköisesti nimeämään äkillisen rakennemuutoksen alueeksi.

Hyvät toverit,

talouslama lisää kansalaisten fyysisen ja henkisen turvattomuuden tunnetta. Päivittäiset uutiset irtisanomisista aiheuttavat turvattomuutta työelämässä ja jatkuva epävarmuus luo turhautumista, joka jatkuessaan voi johtaa vakaviin ongelmiin.

Porvarihallitus ei ole piitannut laman luomasta inhimillisestä hädästä. Aktiivisen työvoimapolitiikan piirissä on aiempaa vähemmän ihmisiä, vaikka työttömyys on kasvanut räjähdysmäisesti. Kunnat karsivat palveluitaan talousvaikeuksissa, kun valtio on jättänyt ne oman onnensa nojaan.

Poliittisilla päätöksillä pitäisi nyt lisätä kansalaisten turvallisuutta. Julkisen sektorin palveluiden on laman aikana oltava tavallistakin paremmassa valmiudessa. Hyvinvointivaltion turvaverkko on olemassa erityisesti elämän kriisien, kuten työttömyyden tai sairauden varalle.

Tässä tilanteessa on erityisen kummallista, että Elinkeinoelämän keskusliitto on aloittanut uudelleen keskustelun eläkeiän nostamisesta Suomessa. Kysymys oli esillä puoli vuotta sitten pääministeri Vanhasen Rukan hangilla kokemien ahaa-elämysten ansiosta. Silloin päädyttiin – ei vähiten Sdp:n ja ay-liikkeen vahvan vastustuksen ansiosta – siihen, että eläkeikää ei nosteta.

Kuten keväällä käydyssä keskustelussa todettiin, ongelma ei ole varsinainen eläkeikä, vaan eläköitymisikä: ihmiset jäävät työkyvyttömyyseläkkeelle ennen varsinaista eläkeikää. EK sivuuttaa kuitenkin täysin ehdotukset palkansaajien työssä jaksamisen parantamisesta, joilla olisi todellista vaikutusta eläköitymisikään. Sen sijaan EK pitää ratkaisuna väkivaltaista sääntöjen muuttamista unohtaen kaiken yhteistyön työnantajien ja palkansaajien välillä.

Erityisesti nyt pitäisi työmarkkinoita kehittää yhteistyön hengessä, koska tavoite lamasta selviämisestä on yhteinen. EK on kuitenkin koko vaalikauden ponnistellut työmarkkinayhteistyön romuttamiseksi. Tästä eivät hyödy ainakaan palkansaajat tai pienyrittäjät, joten ei liene epäselvyyttä siitä, kenen asialla EK oikeastaan on.

Nyt tarvitaan päättäväistä otetta ja yhteistyötä kansalaisten turvallisen elämän edellytysten lisäämiseksi. Suomella ei ole taloudellisesti eikä inhimillisesti varaa siihen, että talouden lähtiessä taas kasvuun osa työvoimasta kärsii laman varjolla tehdyistä virheistä.

Hyvät toverit,

edessämme on järjestön näkökulmasta mielenkiintoinen vuosi. Ensi toukokuussa järjestetään Sdp:n puoluekokous ja kevään aikana ryhdytään jo valmistelemaan vuoden 2011 eduskuntavaaleja.

Viime puoluekokouksessa päätettiin kasvattaa puoluekokousedustajien lukumäärää ja järjestää puoluekokous kahden vuoden välein aiemman kolmen vuoden sijaan. Tämä asettaa haasteita kokouksen järjestämiselle mutta samalla myös mahdollistaa entistä useamman puolueen jäsenen osallistumisen päätöksentekoon. Varsinais-Suomesta valitaan ensi keväänä yli 40 puoluekokousedustajaa. Siihen joukkoon mahtuu varmasti paljon uusiakin kasvoja. Haastankin kaikki, jotka haluavat olla mukana päättämässä puolueen linjasta, rohkeasti asettumaan ehdolle jäsenäänestyksessä.

Eduskuntavaalit tulevat olemaan meille haasteelliset. Porvaripuolueet tavoittelevat nykyiselle hallituspohjalle jatkokautta. Sdp:n on siis saatava valtakunnallisesti erinomainen tulos, jotta ovet hallitukseen avautuvat. Tämä tarkoittaa sitä, että eduskuntaan on saatava enemmän sosialidemokraattisia kansanedustajia ja tehtävä koskee meitä yhtä lailla kuin muitakin piirejä. Tarvitsemme hyvän ja monipuolisen ehdokaslistan. Tuttuja kasvoja ja uusia haastajia. Ja tarvitsemme suuren ja aktiivisen joukon vaalityöntekijöitä. Jokaista meistä tarvitaan.

Lähtökohdat puoluekokoukseen – eduskuntavaaleista puhumattakaan – eivät ole parhaat mahdolliset. Sdp:n kannatus on pohjalukemissa, eikä puolueen vetovoimassakaan tutkimusten mukaan ole kehumista. Mutta mikä pahinta: tuntuu kuin olisimme itse ulkoistaneet itsemme puolueen tilanteesta. Odotamme, että joku jossakin kääntää kannatusluvut nousuun. Odotamme, että joku jossakin saa aikaan hyvän meiningin. Odotamme, että joku jossakin tekee puoluetoiminnasta taas mukavaa ja vetovoimaista.

Hyvät toverit,

puolue olemme me. Me voimme nostaa puolueen kannatuksen nousuun ja me voimme tehdä puoluetoiminnasta vetovoimaista. Meistä itsestämme on kiinni se, että meillä on hyvä meininki. Vanha vitsi kertoo, että ”kunnallistoimikunnan päätöksellä päätettiin innostua”. Se on jo hyvä alku, mutta siihen tarvitaan meistä jokaista. Päätetään jokainen tykönämme innostua ja osallistua. Hyvä meininki vaikka hampaat irvessä!

Hyvät toverit,

hyvää kokousta!